Lapsena menin usein omasta sängystä peiton ja Possuressun kanssa sohvalle nukkumaan. Kotini on kirjaimellisesti metsän ja pellon keskellä ja juuri sohvan kohdalta ikkunasta näkee hyvin taivaan ja tähdetkin kun katuvalot eivät olleet saastuttamassa taivasta. Tuijottelin taivaalle ja hieman pelkäsin kun ylitse meni "avaruusaluksia" (tai kuten lapsena olen päiväkirjaan kirjoittanut, ufoja) vilkkuvine valoineen. Minulla meni hyvin monta vuotta tajuta mitä ne oikeasti olivat ja että vielä joskus lentäisin sellaisella itsekin.
Perjantaina oli se päivä, kun lensin ensimmäisen kerran ja pääsin turhista peloistani eroon. Minua ei pahemmin jännittänyt edellisenä iltana, ei yöllä herätessämme ennen kolmea tai muutaman tunnin ajomatkaa lentokentälle pimeydessä parinkymmenen asteen pakkasessa. Onneksi Suomen päässä lentokenttä on erittäin selkeä ja kaikki sujui alusta alkaen helposti. (Saksan pää sen sijaan oli sekava ja ihmiset paljon töykeämpiä.)
Lensimme Berliiniin Finnairilla, koska halusimme suoran lennon. Jotenkin on huvittavaa, miten lento johon normaalisti kuluu vajaa kaksi tuntia menisikin toisen lentokentän kautta pahimmillaan 13h vaihdolla. Noh tämän takia juuri valitsimme Finnairin ja hyvin aikaisen herätyksen. Viime viikon alussa kysyin Kallelta miten hommat lentokentällä menevät ja Kalle selittikin kaiken alusta loppuun asti. Se rauhoitti mieltä kummasti, sillä lentäminen on jotenkin ollut pelottava ajatus jo lapsesta saakka. Olen nähnyt koko ikäni kyllä unia lentokoneella lentämisestä, mutta se oli kuitenkin jotakin aivan muuta kuin mitä kuvittelin.
Check in:n tehdessä varasin itselleni ikkunapaikan ja ajattelin, että jos en uskalla istua siinä niin voimmehan vaihtaa paikkoja. Lentokoneen lähtiessä liikkumaan kohti kiitorataa puristin Kallen kättä rystyset valkoisina kylmän hikisenä, oli aika rajoilla etten olisi pyörtynyt siihen paikkaan. Alku olikin jännittävää, kiihdytyksineen ja nousuineen, mutta siihen se uutuudenviehätys ja hermostuneisuus sitten loppuikin. Yks kaks tajusin, että eihän se ole kummempaa kuin bussilla tai junalla meneminen. Tuijottelin paljon ulos ikkunasta ja tunsin itseni jollakin tapaa vapaaksi, rohkeaksi. Vihdoin ja viimein tein sen! Lentokone tuntui menevän niin hitaasti ja oli hassua katsella miten alhaalla pilvet oikeasti olivat. Onneksemme taivas oli todella upea, suorastaan ikimuistoinen.
Pakko myöntää, että tämä sytytti minuun pienen palon lentää ja matkustaa myös tulevaisuudessa. Ei se ollut yhtään niin kauheaa kuin olin ajatellut! Ja oli onni lentää Finnairilla, ilmainen mustikkamehu maistui parhaalle koskaan juuri sillä hetkellä. Kirjoittelen Berliinistä ihan oman postauksen, mutta halusin ensin aloittaa tällä, sillä ensimmäinen lento vain merkitsi minulle niin paljon. :)
Vinkkinä ensimmäistä lentoa vielä odottaville; Lentäminen on matkustustapa siinä missä moni muukin, se vie sinut perille mihin ikinä olet menossa ja se kestää rajallisen määrän sekä on oikeasti turvallista. Jos ensimmäinen lento pelottaa niin matkusta sellaisen kanssa, joka on jo lentänyt ja jolle asiat ovat tuttuja!
Minkälaisia muistoja sinulla on ensimmäisestä lennostasi?
Jaa myös vinkkisi lentokoneella matkustamiseen!
Jes, hienoa että lento oli sujunut hyvin. Ja odottelen innolla Berliinijuttuja...! Lentäminen ei minua juuri jännitä itsessään, tosin aika harvinaista herkkua se on tällä hetkellä minulle budjetista johtuen. :)
VastaaPoistaLentäminen kyllä yllätti minut täysin! Onneksi paluulennolla oli hyvää luettavaa mukana, menomatka meni ihmetellessä kaikkea :D Mun on vaikea käyttää rahaa ns. "turhuuksiin", mielummin pistän säästöön ja ostan vaikka talon joskus :'D Tästä tuli kyllä kauhea himo matkustamiseen ja kesäksi täytyy kyllä jotakin pientä taas katsella.. Kiitos kommentistasi Eeva! :)
PoistaHyvä, että kaikki meni hyvin! Mä jännitin tosi paljon, mutta rakastin kyllä sitten lentämistä ihan ensimmäisestä kerrasta :)
VastaaPoista❀ Cinderella Days ❀
Onneksi oli lyhyt lento tällä kertaa, pidemmän lennon jälkeen voikin olla ihan eri ääni kellossa :D Kiitos kommentistasi Roxy!
PoistaIhanaa, että eka lentosi sujui hyvin! :-) ♥
VastaaPoistaMä lennän surullisen usein nykyään, ja silti melkein aina vähän jännittää, varsinkin jos tulee turbulenssia. Yksin matkustaessa kun vielä ehtii spekuloimaan päänsä sisällä, kun ei ole juttukaveria :-D Musiikin kuuntelu, aamulennoilla nukkuminen, kirjoittaminen tai hyvään kirjaan uppoutuminen on toimineet mulla, ne tekee lentomatkasta mukavamman :-)
Meillä oli vain pikkuisia ilmakuoppia, en olisi edes tajunnut ellei Kalle olisi niitä vahvistanut sellaisiksi :D Yksin lentäminen voisi olla kyllä paljon pelottavampaa, onneksi nytkin oli kokeneempi matkailija vierellä. Oli muuten jännä miten pystyin lentokoneessa lukemaan, vaikka usein bussissa ym. en ! Mistä lie johtuu :D Ihanaa viikonloppua Larissa ♥
PoistaVoih, lentäminen on musta niin siistiä! Parasta on, jos kone pysähtyy kiitotien toiseen päähän ja lähtee kiihdyttämään "nollasta". Mahtavaa. Mun miehellä oli aikoinaan lentopelko ja se pelko unohtui siihen, kun hän alkoi ottamaan asioista selvää. Nykyään hän tietää lentokoneista ja lentämisestä ihan liikaa ja toivookin työskentelevänsä joskus lentokentällä. Mä vihaan laskuja, jos earplanesit ei oo käytössä, koska mun korvat ei ymmärrä sitä paineen tasausta, piru vie. Mä oon kuulemma ollut lentokoneessa ekaa kertaa joskus 4-5-vuotiaana ja se oli kotimaan lento, mutta en muista siitä mitään. En ole kai ikinä pelännyt lentämistä ollenkaan, mutta pakko myöntää, että yks kerta kun kone lensi pidemmän aikaa ukkosessa, se oli hieman jänskää. Lennoilla teen sudokuja, katon leffoja, pelaan, luen lehtiä... Kerran kirjoitin blogia :D
VastaaPoistaToivotan sulle hyvää reissua ja ihania lentoelämyksiä!
Mä luulin aluksi kun lentokone lähti liikkelle, että se nousisi siitä suhteellisen pian ja täristen jännitin ja hermoilin turhaan :D Se kiihdytys oli kyllä upea sekä fiilis, että nyt se on totta! Lentäminen on kyllä todella mielenkiintoista ja olisi kyllä kiva ottaa asioista enemmän selvää. Aika suuri palo tuohon hommaan kyllä syntyi :) Kiitos kommentistasi Taru ja mukavaa viikonloppua!
PoistaHeh, monilla vähän lentäneillä taitaa ollakin käsitys, että kone nousee aika äkkiä, kun lähtee liikkeelle. Varsinkin ruuhka-aikaan näin ei ole. Meillä sattui kerran niin, että kentälle tuli yhtäkkiä aivan sairas tuuli ja sade, joten hengattiin ensin liikkumattomassa koneessa puolisen tuntia. Tästä onneksi ilmoitettiin, että nyt ei mennä mihinkään, olkaa mukavasti. Sitten kun sää hellitti, oltiinkin kiitotielle aikamoisessa jonossa, olikohan jonossa peräti yli kymmenen konetta. Odoteltiin melkein tunti... Mutta siinä odottelussa olikin se hyvä puoli, että kiihdytys lähti nollasta :D
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua :) !
Huh huh! Onneksi meillä meni asiat sutjakkaasti ja ei tullut mitään ruuhkia, siinä sitä olisikin ollut jännittämistä kun oltaisiin odotettu kentällä tietämätön aika :D
PoistaMua ensimmäinen lentomatka jännitti. Valitettavasti seuraavat lentomatkat ovat olleet aina vain stressaavampia ja nyt kärsin matkustamista häiritsevästä lentopelosta. :( Toivon, että tulevaisuudessa pystyisin matkustamaan ilman paniikkia - ihan jo siksi etten tartuttaisi pelkoa tyttööni.
VastaaPoistaTodella ikävä kuulla :( Joskus menee näinkin päin, mutta toivottavasti jossakin vaiheessa rupeaa helpottamaan!
Poista