Muutoksia


Rakastan blogin kirjoittamista, kuvaamista ja koko tätä maailmaa. Kuitenkin rakastan myös hiljentyä bullet journalin pariin ja tehdä seuraavalle viikolle uusi erilainen aukeama, vähän kuin aloittaisi jotakin uutta joka viikko. Olen alkanut pohtimaan erilaisia vaihtoehtoja, haaveilemaan opiskeluun lähtemisestä ja siitä että löytäisin itselleni ammatin, joka sopisi minulle.  Muutama viikko takaperin tapahtui jotakin, joka nosti hymyn suupieliini ja se hymy ei ole vieläkään sammunut. 

Uskokaa tai älkää niin nyt minusta tuntuu, että kohtalolla olisi ollut sormensa pelissä. Olen pyöritellyt mielessäni jo pidemmän aikaa sitä, että haluaisin kirjoittaa enemmän ja lähteä oikeasti kehittämään itseäni ja taitojani. Kun muutama viikko takaperin facebookin inboksiin tipahti viesti Luonnonkauniin Ann-Christineltä täytyi minun nipistää itseäni uskoakseni sen olevan totta. He Jonnan kanssa halusivat minut kolmanneksi kirjoittajaksi Luonnonkaunis -blogiin! 

Vaikka Turkooseja Unelmia tuntuukin rakkaalta ja olen tehnyt paljon töitä sen eteen niin en miettinyt montakaan minuuttia kun vastasin kyllä. Kun eteen tulee mahdollisuus on siihen tartuttava, vaikka se tarkoittaisikin muusta luopumista, paljon töitä ja muutoksia. Tällä hetkellä en kuitenkaan ole luopumassa mistään, eli ainakin tällä erää Turkooseja Unelmia jatkaa selkeämmällä linjauksella luonnonkosmetiikan ja hyvinvoinnin aihealueiden siirtyessä Luonnonkauniin puolelle. 

Turkooseja on antanut minulle ihan mielettömästi ja luopuminen siitä tuntuu toistaiseksi pahalta. Kuitenkin asiat eivät ole ikuisia ja katson rauhassa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tämä kaikki vain vahvistaa intohimoani kirjoittaa ja samalla myös valokuvaamisesta on tullut minulle tärkeämpää. En olisi voinut muutama kuukausi takaperin kuvitella, että kuvaisin neljä tuntia putkeen ja käsittelisin onnessani raakakuvia pitkälle yöhön. 

Vuosia sitten opiskellessani av-viestintää koin ettei se ala olisi minua varten, mutta näköjään se vaatikin vain kypsyttelyä mielessä. Olen erittäin kiitollinen ihanalle meidän ryhmän omalle opettajalle, joka tutustutti minut valokuvaamisen saloihin, graafisen puolen opettajalleni jolta sain intohimo InDesigneä kohtaan sekä tv-puolen opettajalle joka ei luovuttanut suhteeni, vaikka en helpoin tapaus ollutkaan. Sain arvokkaita oppeja huippu tyypeiltä ja myönnän edelleenkin ikävöiväni takaisin kouluun. Oman itsensä etsiminen on ikuisuus projekti, mutta nyt olen taas ottanut askeleen eteenpäin. 

Turkooseja Unelmia jatkaa eteenpäin edelleen kevyellä otteella veganismiin ja vegaanisiin tuotteisiin, mutta myös syvällisempi puoli saa enempää valtaa. Liian synkäksi homma ei kuitenkaan mene, vaan edelleenkin tämä on blogi unelmia ja hyvää oloa varten. Kiitos mahdollisuudesta Jonnalle ja Ann-Christinelle ♥

7 kommenttia

Kiitos kommentistasi ♥