Mitä haluan tehdä isona? OSA 1


Lapsena halusin olla opettaja. Tämä haave hautautui vuosien varrella ja olenkin heittelehtinyt vähän kaikenlaisiin hommiin, unohtaen kokonaan haaveeni tai ammatista haaveilun. Yläasteella toitotettiin kokoajan hyvien arvosanojen merkitystä hakuprosessissa, samalla sanottiin, että pitäisi kahdeksannella luokalla jo tietää mitä haluaa opiskella. Minusta tämä kuulostaa aika rankalta taakalta teinille. Vaikka olisin halunnutkin olla hyvä opiskelija niin minua kiinnosti koulussa lähinnä musiikki, kitaran soittaminen ja kirjoittaminen. Olin keskinkertainen koululainen, halusin aina olla parempi, mutta tieto ei tuntunut jäävän päähäni vaikka kuinka yritin. Matikassa varsinkin sanalliset laskut olivat vaikeita, vaikka muut laskut menivät kuin vettä vain. Ainoa musiikin lisäksi, mikä oli minulle helppoa oli kemia.

Päädyin lukioon, koska en osannut ajatella muutakaan. Halusin musiikkipainotteiselle linjalle, mutta taitoni eivät riittäneet sinne asti. Halusin jälleen kerran olla hyvä, näyttää itselleni että osaisin, mutta se kaatui liian täysien lukujärjestyksien ja pitkien koulumatkojen takia. Olin suunnannut heti alussa ajatukset biokemian opintoihin, jonka vuoksi ahmin pitkää matikkaa, pitkää fysiikkaa ja kemiaa sen minkä ehdin. Minulle se oli liikaa, kemia sujui ja muut aineet eivät, inhosin fysiikkaa yli kaiken. Jätin tässä kohti lukion kesken. Vuoden pyörittelin peukaloita ja sattumalta hain yhteishaussa ainoaan mielenkiintoiseen koulutukseen av-viestinnän perustutkintoon.

Sain paikan av-viestinnän opintoihin, opiskelin, suuntauduin täysin väärin ja aloin haaveilemaan jo aivan muista töistä ennen koulun loppumista. Graafinen tuotanto oli se mihin minulla oli paloa, mutta sen sijaan valitsin erikoistumiseksi televisio- ja elokuvatuotannon, josta en kovin edes pitänyt. En ymmärrä edes mikä minuun tuli, kun en kuunnellut omia vahvuuksiani vaan menin hetken hairahduksen mukana muualle. Toisaalta olen onnellinen että tein tuon virheen, sillä vaikka vuosien varrella on tullut tehtyä kaikenlaisia töitä on tuo intohimo graafiseen suunnitteluun ja media-alaan kuitenkin jäänyt. En olisi näin voinut kuvitella koskaan sanovani, sillä ajattelin etten ikinä halua tehdä oman alani töitä. Valmistuttuani luulin paikkani olevan päiväkodissa hoitajana – olin tässäkin kohtaa todella väärässä.




Olen aina rakastanut kirjoittamista, olen ollut paljon parempi tuomaan ajatuksiani esiin kirjallisesti kuin sanallisesti. Koulussa aineet riistäytyivät aina käsistä, jos sai kirjoittaa tarinan tuli siitä pitkä ja yllätyksellinen. Kotona taas kirjoittelin novelleja ja sanoituksia. Edelleen tulee kirjoitettua erilaisia tekstejä blogin lisäksi ja mielikuvitukseni voi lentää toisiin ulottuvuuksiin hetkessä. Toiseen maailmaan uppoutuminen on todella upeaa ja sen takia olenkin aina rakastanut kirjoja yli kaiken, on ihanaa unohtaa kaikki mitä on ympärillä ja elää kirjan mukana. Kuitenkin en tiedä onko minusta kirjoittamaan kirjaa tai muuten vain kirjoittamaan työkseni. En tiedä edes haluanko sitä oikeasti. Tai mitä edes haluan. Lisäksi oikeinkirjoitus on minulle todella vaikeaa, jota usein häpeilen.

Olen viime aikoina ajatellut paljon mitä haluan tehdä elämässäni. Kerrankin siihen on aikaa. Olen kipuillut sen kanssa, päättänyt jotakin ja seuraavana päivänä haudannut ideat höpsöinä. Fyysinen työ ei selvästikkään sopinut minulle ja olisi hyvä päästä tästä tilanteesta eteenpäin. Olen ajatellut opiskelemaan lähtemistä, mutta toisaalta sekin tuntuu pelottavalta. Pärjäisimmekö me tuilla ja satunnaisilla töillä? Haluanko sitä? Kun ei tiedä edes mitä opiskelisin on vaikeaa ajatella asioita noin pitkälle. Välissä kokeilin etälukiota ja se oli minulle liian haastavaa silloiseen elämäntilanteeseen, mutta nyt on sekin koettu.

Olen miettinyt paljon myös blogia ja bloggaamista. En halua toistaiseksi tehdä tätä työkseni. Sen sijaan haluan nauttia blogin kirjoittamisesta, en ottaa paineita siitä. Annan blogin mennä nyt omalla painollaan.




En tiedä mitä haluan tehdä loppuelämäni, mutta tiedän mistä asioista pidän ja mitä osaan. Kantapään kautta olen oppinut mitkä alat eivät ole minua varten, minkälaisessa työympäristössä viihdyn ja millaisella paikalla on taas enemmän myrkyllisiä vaikutuksia. Yhden oivalluksen tein vähän aikaa sitten matkalla kotopuoleen vaihtamaan autonrenkaita: haluan miesvaltaiselle alalle. Haluan alalle, jossa voin olla juuri sitä mitä olen, jossa selkään puukotus, juoruilu, negatiivinen asenne joka asiaa kohtaan ja alituinen nalkutus eivät ole jokapäiväinen ongelma. Sellaiseen paikkaan, jossa voisin kehittyä ja päästää taitoni valloilleen, ei haudata niitä. Pieni aavistus minulle on syttynyt, mutta vielä ei ole sen aika tulla ääneen sanotuksi. Antaa ajan näyttää oliko aavistus oikeassa. 

Tämän pohdinnan loppuun päästessäni tulee olo, että miksi en antaisi mennä ja alkaisi tutkimaan mahdollisuuksia tosissani. Minun ei tarvitse saada isoja palkkakuitteja, vuosittaisia ulkomaan matkoja tai hulppeaa hirsimökkiä järven rannalta. Vaikka se onkin klisee, että meillä on vain yksi elämä niin onhan se totta. Haluan tehdä elämässäni asioita, joista oikeasti pidän ja myös työpaikan pitää olla sellainen. Nyt en tarkoita sitä etten pitäisi nykyisestä työpaikastani vaan siitä, että kun toinen käsi voi lähinnä avustaa asioissa täytyy ymmärtää realiteetit. Joskus täytyy mennä eteenpäin, ei pidä jäädä tuleen makaamaan.




Haluan vain olla onnellinen. Herätä joka aamu tyytyväisenä siihen, että teen työtä joka merkitsee minulle jotakin. Olla hyödyllinen itselleni ja muille.


Postauksen toisessa osassa tulee vinkkejä siihen miten voisi löytää oman juttunsa.
Pysykää kuulolla!


Painiiko joku teistä samanlaisten ajatusten kanssa?
Oletko nyt unelmaduunissasi?
Onko sinulla vielä jotakin mitä haluaisit opiskella?

16 kommenttia

  1. Olen hieman yli neljä vuotta työskennellyt paikassa, joka todella on sitä mitä haluan tehdä. Tänä vuonna olen myös saanut tehdä muutakin, kuin sitä mikä on päätyöni. Olen päässyt mm. nettisivujen päivittäjäksi sekä ollut tekemässä yhtä esitettä.:)
    Haaveena on kirjoittaa vielä joskus kirja, mutta saa nähdä toteutuuko! :) Tsemppiä sulle tuleviin valintoihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, että olet löytänyt itsellesi tuollaisen työpaikan. Uudet työtehtävät varmasti lisäävät työn mielekkyyttä todella paljon! Toivon todella, että vielä joskus saisit kunnolla kiinni tuosta kirja haaveestasi. Luin juuri kuvissakin vilahtavan Elizabeth Gilbertin kirjan Big Magic, jonka lukemiseen meni tolkuton aika juuri sen takia etten pystynyt keskittymään siihen kun ideoita alkoi tulla. Viimeisenä eräpäivänä sain sen loppuun asti ja eräs idea heräsi sen jälkeen, joka voisi olla oikeasti työstämisen arvoinen. Taitaa olla hieman taikapölyä ilmassa :D
      Kiitos Maisa!

      Poista
  2. <3 (Palaan tähän ehkä myöhemmin ajan kanssa ja ajatuksella - täällä kun samojen asioiden kanssa painiskellaan...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva etten ole ainoa, joka näitä asioita pyörittelee. Vertaistuki on kultaakin arvokkaampaa! <3

      Poista
  3. Kiva kun avasit hieman ajatuksiasi aiheesta. Nykyään alan vaihtaminen onkin tosi puhuttava aihe monestakin syystä.

    Näin itse parhaillaan alanvaihtajana uskallan sanoa, että päätös vaihtaa alaa tuntuu tosi vaikealta aluksi, mutta jos siitä on yhtääkään sellainen olo että hei tää on mun juttu ja oot innoissas niin oikeesti go for it! Tulee vielä sen jälkeen hetkiä kun suututtaa ja ärsyttää ja ei jaksa ja muuta prosessin aikana, mutta se on sen arvoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän aikaa sitten havahduin Twitterissä siihen, kun siellä puhuttiin ettei nykyään osata edes ajatella siitä mitä työpaikat on kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Paljon ammatteja tulee katoamaan ja uusia syntyy tilalle (ainakin toivon mukaan!). Jotenkin tuntuu vain, että kaikki vaihtoehdot mitä mietin liittyy jotenkin tuohon media puoleen. Ehkä se olikin minun juttuni, ehkä minun pitää jatkaa sillä tiellä?

      Alan vaihto ei varmasti ole helppoa, mutta kunhan löytää oman juttunsa (kuten sinä) voi se olla todella antoisaa pidemmän päälle. Kiitos Jenni hyvästä kommentistasi!

      Poista
  4. Painin, enkä tiedä mikä minusta tulee isona, vaikka lähempänä neljääkymppiä jo. (ARGH!) On maisteritutkinto, jonka jälkeen olen huuserannut maailmalla, työskennellyt matkaoppaana ja sukellusfirmassa jne., joka ei liittynyt millään tapaa yliopisto-opintoihin, mutta ei kyllä kaduta. Edelleen haaveena olisi nähdä enemmän maailmaa, mutta se työpuoli on hakusessa. Onneksi olet niin nuori, että sitä ehtii tehdä vielä montaa juttua ja vaihtaa aloja. :) Tsempit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihailen niitä ihmisiä, jotka haluavat olla jotakin jo lapsena ja sitten he toteuttavat sen ja tekevät vielä työtään intohimoisesti. Onneksi tässä todella on vielä aikaa päättää mitä haluaa ja ennen kaikkea kokeilla eri vaihtoehtoja, mahdollisuus erehtyä ja onnistua. Olet ehtinyt jo ihan mielettömästi elämäsi aikana! Toivottavasti pääset vielä näkemään lisää maailmaa ja löytäisit unelmiesi työpaikan. Kiitos kommentistasi Katja! Lohdullista jotenkin etten ole ainoa, joka näitä pyörittelee.

      Poista
  5. Kauan mullaki meni, että sain kiinni siitä, mitä haluaisin tehdä. Sen esti pitkään ajatus, että en osaa mitään ja etten opi mitään, vaikka mitään todellista syytä sellaiselle ei edes ole. Kävin toisen kerran elämässäni ammatinvalintapsykologilla ja sitä kautta sain tällä kertaa kiinni asioista, hain kouluun ja nyt opiskelupaikka oottaa opiskelujen aloittamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun olet löytänyt juttusi! Minulla on edelleen pelkoja osaamisestani, sillä olen muinoin saanut todella ikäviä kommentteja ja ne ovat jääneet painamaan mieltä. Ne pitäisi osata jättää omaan arvoonsa. Ammatinvalintapsykologilla käynti voisi tulla minullakin todella tarpeeseen, pääasia on ettei yksin näitä asioita pyörittele vaan on joku kenen kanssa vaihtaa ajatuksia. Mitä kautta pääsit käymään siellä? Tilannetta pitäisi osata katsoa hieman ulkopuolelta, mutta sitä on itselleen niin sokea. Paljon onnea opiskelupaikasta! :)

      Poista
    2. Työkkärin kautta pääsin ammatinvalintapsykologille. Opintojen alkua saa vielä hetken oottaa, ku oon pitkällä saikulla, mutta paikka tuo tulevaisuuteen valoa ja mielekkyttä.

      Poista
    3. Aivan varmasti! Toivottavasti pääset pian koulunpenkille :)

      Poista
  6. Todella hyvä kirjoitus ja ihanaa kuulla, jos sulla on nyt kuitenkin mielessä mitä haluat isona tehdä, go for it! =)

    Itse olen ollut työelämässä yli 10v, tehnyt vaikka mitä! Plakkarissa kaksi ammattitutkintoa ja ehkä sitä nyt jo osaa miettiä mitä sitä oikeasti haluaa tehdä.. Ainakin vähän aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos todella paljon Taru! Et usko kuinka paljon jännitin tämän julkaisua, mutta näköjään jälleen kerran ihan turhaan :D

      Onneksi aina mieli saa muuttua ja uusia juttuja kokeillessa voi löytää sen unelmaduuninsa yllättävästäkin paikasta. Ehkä minullekin käy niin! Ihanaa kun sinulla on oma suunta löytynyt ainakin toistaiseksi :)

      Poista
  7. Todella mielenkiintoinen aihe ja hyvä postaus! :) Tätä samaa kysymystä olen miettinyt kovasti itsekin. Onneksi maailma on vaihtoehtoja täynnä, ja jos jokin juttu osoittautuukin huonoksi, aina voi vaihtaa ja kokeilla jotakin muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin Piia! Minullakin on vuosien aikana mieli vaihtunut moneen otteeseen ja välillä sitä miettii onko minussa jotakin vikaa kun jokin ala ei olekaan mieluinen. Mutta mistä sen voisi tietää, jos ei kokeile? Tulevaisuus tuo mukanaan varmasti hirveän määrän ammatteja, mistä meillä ei ole tällä hetkellä mitään tietoa. Olkoot se rikkaus tuleville sukupolville :) Kiitos kommentistasi ja ihanaa viikonloppua!

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥